Koronaviruspandemia on vaikuttanut terveyspalvelujen toteuttamiseen laajasti ja aiheuttanut muutoksia palvelujen saatavuuteen ja käyttöön. Erityisesti keväällä 2020 kiireettömiä perusterveydenhuollon vastaanottokäyntejä vähennettiin, kun resursseja siirrettiin koronavirusinfektioon sairastuneiden hoitamiseen ja varauduttiin tilanteen pahenemiseen.

Hoidon alasajon lisäksi väestöön kohdistuneet rajoitustoimet, joiden tarkoituksena oli vähentää taudin leviämistä ja suojella riskiryhmiin kuuluvia, hankaloittivat hoitoon hakeutumista. Samanaikaisesti pyrittiin lisäämään vaihtoehtoisia palvelumuotoja korvaamaan fyysisiä käyntejä. Pandemian aikana perusterveydenhuollossa digitaalisten ja etäpalveluiden käyttö onkin lisääntynyt käyntimäärien pienentyessä.

Pitkäaikaissairaudet ja erityisesti monisairastavuus kuormittavat merkittävästi terveydenhuoltoa ja niiden tunnistaminen ja hyvä hoito edellyttävät säännöllistä seurantaa ja moniammatillista sekä integroitua hoitoa terveydenhuollossa. Monien pitkäaikaissairauksien tunnistaminen on voinut viivästyä koronaviruspandemian aiheuttamista palvelumuutoksista johtuen. Huolta on herättänyt muun muassa syöpänäytemäärien väheneminen.

Diagnosointiviive voi hankaloittaa hyvän hoitotasapainon saavuttamista, heikentää hoitomahdollisuuksia sekä pahentaa sairauden oireita.

Muun muassa astmaa ja verenpainetautia diagnosoitiin lähes neljännes vähemmän

Olemme IMPRO-hankkeessa tarkastelleet pandemian aikaisten muutosten vaikutuksia pitkäaikaissairauksien tunnistamiseen hyödyntämällä valtakunnallisen hoitoilmoitusrekisterin tietoja.

Tarkastelussa ovat olleet muutamat yleiset pääasiallisesti perusterveydenhuollossa diagnosoitavat ja hoidettavat pitkäaikaissairaudet. Näitä ovat esimerkiksi tyypin 2 diabetes, astma, iskeemiset sydänsairaudet, verenpainetauti, hyperkolesterolemiat, nivelrikot, selkäsärky, masennus, ahdistuneisuushäiriöt ja parodontiitti.

Pandemian aikana uusien tautitapausten ilmaantuvuus on pienentynyt kaikissa näissä sairausryhmissä, lukuun ottamatta iskeemisiä sydänsairauksia. Viime vuonna uusia tunnistettuja tautitapauksia oli näissä sairausryhmissä 15–30 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin, mikä osaltaan kertoo hoidon viivästymisestä ja mahdollisen hoitovajeen syntymisestä.

Pitkäaikaissairauksien ilmaantuvuuden muutos koronaepidemian aikana. Sisältö kuvattu leipätekstissä.
Muutos tautien ilmaantuvuudessa tammi-lokakuussa 2020 verrattuna edellisen vuoden vastaavaan aikaan yleisissä ja pääasiallisesti perusterveydenhuollossa diagnosoitavissa ja hoidettavissa pitkäaikaissairauksissa (Lähde: THL Avohilmo –rekisteri). Sairausryhmät ja niihin sisältyvät diagnoosit (ICD-10): Tyypin 2 diabetes E11, astma J45-J46, iskeemiset sydänsairaudet I20-I25,verenpainetauti I10, hyperkolesterolemiat E78, nivelrikot M15-M17, selkäsärky M54, masennus F32-F33, ahdistuneisuushäiriöt F40-F41, parodontiitti K05.

Pitkäaikaissairauksien diagnosointiviiveet voivat hankaloittaa hoitoa ja johtaa vakaviin akuutteihin komplikaatioihin tai pitkäaikaisiin terveysongelmiin, joista on haittaa sekä yksilölle itselleen että yhteiskunnalle.

Pääsy terveyspalveluihin tai vaihtoehtoiset palvelut tulee turvata myös poikkeusoloissa ja rajoitustoimet eivät saa muodostua esteeksi sairauksien diagnosoinnille ja hyvän hoidon toteutumiselle. Hyvän hoidon toteutumisen kannalta on tärkeää tunnistaa kriittiset hoitoprosessit ja ne potilasryhmät, joiden hoidon turvaamiseen pitää erityisesti kiinnittää huomioita kriisien aikana ja niiden jälkeen.

Rekisterien kattavuus ja luotettavuus huomioitu

Vuoden 2020 hoitoilmoitusrekisterin tiedot perusterveydenhuollosta ovat olleet saatavissa kohtuullisen ajantasaisesti ja tuloksemme pohjautuvat perusterveydenhuollon käyntitietoihin kirjattuihin diagnooseihin. Diagnoosien perusteella uusien tautitapausten ilmaantuvuutta tammi-lokakuussa vuonna 2020 verrattiin vastaavaan ajanjaksoon vuonna 2019. Koska hoitoilmoitusrekisterin kattavuus on vuonna 2020 merkittävästi parantunut, tarkastelu rajattiin niihin toimintayksiköihin, jotka ovat toimittaneet kattavasti tietoja molempina vuosina.

Vuoden 2020 erikoissairaanhoidon tiedot eivät vielä ole luotettavasti saatavissa ja ne puuttuvat tarkastelusta. Tarkastelluista sairauksista akuutit sepelvaltimotautitapaukset diagnosoidaan pääosin erikoissairaanhoidossa, mutta niiden jatkohoito siirtyy varsin pian akuuttihoidon jälkeen perusterveydenhuoltoon. Tämän vuoksi otimme iskeemiset sydänsairaudet huomioon vuosittaisissa vertailuissa, mutta niiden kohdalla on näissä arvioissa huomioitava erikoissairaanhoidon tietojen puuttuminen.