Sote-integraation tavoitteena on ollut palveluiden parempi saatavuus ja hoitoketjujen integraatio mm. tiedon kulkua parantamalla. Päihdepotilaat ovat yksi keskeinen ja kallis asiakasryhmä, jonka hoito on ollut pirstaleista ja hoitopolut katkonaisia nykyisessä palvelujärjestelmässä. Tarkempaa tutkittua tietoa tämän potilasryhmän palvelunkäytön kokonaisuudesta ei kuitenkaan ole ollut juurikaan saatavilla Suomessa.
Viimeisimpien sote-linjausten myötä päihdepotilaiden hoidon edelleen pirstoutuminen on vaarana sillä sote-keskuksista on jäämässä pois sosiaalityö, ohjausta ja neuvontaa lukuun ottamatta. Myös asiakassuunnitelman sitovuus on muuttunut matkan varrella ja riskinä on, ettei asiakassuunnitelma sido palveluntuottajia, mikä tekee paljon palveluita tarvitsevien potilaiden palveluiden koordinaatiosta vielä astetta haastavampaa.
Päihdepotilaiden kohdalla monet sosiaaliset ja terveysongelmat ovat usein kasautuneet ja voimavarat navigoida palvelujärjestelmässä ovat tämän myötä heikot. Jotta palvelunkäytön ja hoitopolkujen jatkuvuuden muutosta eli soten vaikutuksia voidaan tutkia tämän potilasryhmän osalta, tarvitaan tietoa päihdepotilaiden palvelunkäytön nykytilasta.
Päihdepalveluiden yhdenmukaista saatavuutta on mahdollista tutkia rekistereiden avulla
IMPRO-hankkeessa on tutkittu rekisteritietojen valossa alkoholiongelmaisten potilaiden palvelunkäytön nykytilaa Pohjois-Karjalassa vuosina 2011–2016 eli aikana ennen Siun Soten aloittamista ja palveluiden integraatiota.
Potilastietojärjestelmien avulla on periaatteessa mahdollista tunnistaa päihdepalveluiden suunnittelussa tarvittava tieto alueellisesta palvelun tarpeesta eli päihdeongelmien yleisyydestä alueella. Pohjois-Karjalassa toteutetussa nykytilan kartoituksessa (2011–2016) kuitenkin tunnistettiin etenkin alkoholin käyttöön liittyvien diagnoosien alikäyttö (alkoholiongelmien alidiagnosointi) perusterveydenhuollossa eli alkoholiongelmaa ei aina tunnistettu tai kirjattu. Lisäksi tutkimuksessa huomattiin, etteivät potilaat ohjautuneet riittävissä määrin päihdepalveluihin. Myös palveluiden käyttö jäi pirstaleiseksi enemmistöllä tutkittavista. Esimerkiksi seuranta-aikana kuolleista vain vajaa kolmannes oli käynyt päihdepalveluissa, kun enemmistön hoito oli terveyskeskuksen ja päivystyksen varassa.
Ilmiönä nousi esiin myös terveyskeskuslääkärin toteuttaman päihdehoidon riittämättömyys: tutkimuksessa havaittu alkoholipotilaiden korkea (22,9 %) kuolleisuus oli yhteydessä yksistään terveyskeskuslääkärin hoidon varassa olemiseen, kun taas niillä, joilla alkoholiongelma väistyi, palvelunkäytön profiilia luonnehti aktiivisen päihdepalveluiden käytön lisäksi myös hoitokontakti mielenterveyspalveluissa. Erityisesti tiivis hoitokontakti mielenterveyshoitajaan oli yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen raitistua. Tulokset puhuvat moniammatillisen (integroidun) hoidon puolesta, jossa hoitajilla voisi olla keskeinen rooli hoidon koordinoinnissa. Kun hoidettava sairaus on monitahoinen, tarvitaan vahvan päihdehoidon osaamisen lisäksi myös mielenterveysosaamista. Terveyskeskuslääkäreiden päihdehoidon osaamista tulisi puolestaan vahvistaa koulutuksella, erityisesti hoitoon motivoinnin ja -sitouttamisen osalta.
Palvelupolkujen merkitys korostuu
Tulevilla sote-keskuksilla on keskeinen rooli päihdepotilaiden hoidossa. Palvelupolkujen paremmalle koordinaatiolle ja perustason mielenterveys- ja päihdepalveluiden integraatiolle osaksi sote-keskuksen toimintaa olisi tämän tutkimuksen valossa tarvetta.
Jos palveluintegraatio ei toteudu, tulee erityisesti panostaa sote-keskuksissa työskentelevien lääkäreiden nykyistä vahvempaan päihdehoidon osaamiseen sekä hoitajien kouluttamiseen hoitokoordinaattoreiksi (esim. chronic care -mallin mukaisesti). Lisäksi yhtenäisten tietojärjestelmien ja hyvän kirjaamisen merkitys korostuu entisestään tulevaisuudessa.
Elina Rautiainen
tutkija
Lisätietoa:
Rautiainen, E., Ryynänen, O-P., Reissell, E., Kauhanen, J. & Laatikainen, T. Alcohol-related social and health service use patterns as predictors of death and remission in patients with AUD. Journal of Substance Abuse Treatment, 2019, 96: 65–74.