Sosiaali- ja terveysalan uudistus on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä ja päätöstä odotetaan kuumeisesti syksyn aikana. Samaan aikaan maakunnissa sadat sote-valmistelijat pohtivat tulevaa palveluverkkoa. Ajattelutavassa on todettu selkeä muutos: palveluja joudutaan katsomaan koko maakunnan, ei enää yhden kunnan näkökulmasta. Vaikka maakuntauudistus ei toteutuisi nykyhallituksen aikana, poliittisesti vallitsee harvinaisen syvä yksimielisyys siitä, että isommat hartiat tarvitaan. Pienet kunnat eivät pysty taloudellisesti vastaamaan jatkuvasti kasvavista sote-kuluista. Siinä mielessä tehty valmistelu ei ole turhaa.

Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston IMPRO-hankkeen vierailut maakuntien sote-valmistelijoiden luona osoittivat selkeän ongelman: Suomesta puuttuu yhtenäinen ajantasainen, laadukas ja kattava sote-alan yksiköt kattava paikkatietokanta.

Aiempien selvitysten perusteella keskeisiä tietolähteitä on kolme: Topi-, Valveri- sekä Tilastokeskuksen Yritys- ja toimipaikkarekisteri. Yksikään niistä ei ole täydellinen. Yhdessäkään ne eivät takaa suunnittelun pohjaksi laadultaan riittävää tietosisältöä. Ajantasaistaminen edellyttää käsityötä, kuten tietojen tarkistamista kuntien sivuilta. Lisäksi uutena neljäntenä vaihtoehtona on esitetty palvelutietovarantoa, mutta se kattaa vain julkiset palvelut. Lainsäädännön osalta on esitetty, että Valvira ja aluehallintovirastot ylläpitäisivät valtakunnallista sote-palvelun tuottajien rekisteriä. Paikkatietoulottuvuus ei esityksestä selviä.

Maakunnat tulevat suunnittelemaan mm. terveysasemien 24/7-yksiköiden lukumäärää ja niitä tukevien päiväyksiköiden sijainteja. Myös seniori-ikäisten huomioiminen, varsinkin yli 75-vuotiaiden hoidon ja hoivan tarve, on tärkeää. Samalla analysoidaan ovatko kaikki nykyiset yksiköt tarpeellisia palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden näkökulmasta. Onko tulevilla maakunnilla riittävä rahoitus ja tarvittava henkilökunta palveluiden järjestämiseen? On hyvin todennäköistä, että nykyistä palveluverkkoa joudutaan karsimaan.

Miten optimoida maakuntien tarvitsema sote-alan palveluverkko?

Paikkatietojärjestelmä GIS mahdollistaa väestön ja sote-palveluyksiköiden sijaintiin sekä tieverkkoon perustuvat saavutettavuusanalyysit. Niillä voidaan minimoida väestön matkaetäisyys ja aika nykyisiin yksiköihin, sekä analysoida muutokset yksiköiden määrän muuttuessa.

Käytännössä tällä hetkellä tulevien maakuntien tarvitsemaa palveluyksiköiden sijaintia ei ole mahdollista optimoida. Keskeisin syy on sosiaali- ja terveysalan kattavan kansallisen paikkatietokannan puuttuminen. Metsäala tunnistaa tiedot kohta puun neulasen tarkkuudella, eikä kauppa tee ratkaisuja ilman sijainnin analyysiä. Sote-ala näyttää olevan viimeisimpiä, joka ymmärtää, että palvelutarjonnan optimoimiseksi on olemassa välineitä ilman sen huonontumista.

Paikkatiedolla voidaan analysoida saavutettavuutta ilman hallintorajoja, tai maakuntarajat huomioiden siten, että optimoidaan tavallisen kansalaisen pääsy lähimpään palveluyksikköön mahdollisimman lyhyeksi. Samalla voidaan tarveperustaisesti huomioida se, mitä palveluja missäkin tulisi olla saatavissa niin etäisyyksien, väestöpohjan, kuin resurssien ja ammattilaisten osaamisen näkökulmasta.
Erilaiset palvelutarpeet tulee tiedostaa. Osaa tarvitaan kenties kerran elämässä, joitakin viikoittain tai jopa päivittäin. Maakuntien tulee ymmärtää keskitetyn ja hajautetun palvelun ero ja liikkuuko asiakas vai liikkuuko palvelun tarjoaja, kuten sairaanhoitaja. Digitaalisuus tuo varmasti uusia ratkaisuja hoidon järjestämiseen.

Jotta asukkaiden tarvitsemat sosiaali- ja terveysalan palvelut pystytään järjestämään haitat minimoiden, Suomessa tulee olla yksi hallinnollisesti keskitetty ja rakenteeltaan hyvin suunniteltu sosiaali- ja terveysalan paikkatietokanta, joka päivittyy lähes ajantasaisesti ja jonka laadusta huolehditaan. Sen tulisi kattaa koko alan palvelutarjonta, yksiköiden koordinaattitiedot sekä palveluverkon kannalta olennaiset palvelu- ja toimialaluokitukset. Tämäkään ei pitemmällä aikavälillä riitä. Vaikka sijaintiedot olisivat oikein, jäljelle jää uusi ongelma. Käytännössä palveluyksiköistä ei ole ominaisuustietoja, kuten tiedot palveluita tarjoavien yksiköiden henkilöstörakenteesta ja muusta kapasiteetista. Jostakin on kuitenkin aloitettava. Kansallinen paikkatietokanta on hyvä ensimmäinen askel sote-palveluiden turvaamiseksi jatkossakin kaikille kansalaisille.

Tiina Laatikainen
IMPRO-konsortion johtaja
Terveyden edistämisen professori Itä-Suomen yliopistossa jaTerveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa

Jarmo Rusanen
IMPRO:n Palveluiden saavutettavuus ja saatavuus -työpaketin johtaja
Geoinformatiikan professori Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksikössä