Potilastietojärjestelmistä on poimittavissa erinomaista aineistoa alueellisten hoito- ja terveyserojen analysointia ja visualisointia varten. Jos paikkatieto tuotaisiin osaksi sote-alueiden asiakastietojärjestelmiä, hoidon toteutumista sekä sen alueellisia eroja sosiaali- ja terveyspalveluissa voitaisiin seurata ja vertailla pienalueittain.

– Alueellisten erojen tarkemmalla analysoinnilla olisi mahdollista selvittää, johtuvatko erot hoidon toteutumisessa ja sote-palveluiden käytössä esimerkiksi eroista hoitokäytännöissä tietyissä yksiköissä tai joidenkin potilaiden ongelmista hoitoon pääsyssä, toteaa Itä-Suomen yliopiston tutkija Maija Toivakka tutkijakollegoidensa kanssa Terra-lehdessä julkaistussa keskustelupuheenvuorossa.

He korostavat, että kansalaisille tieto sote-palveluiden alueellisista eroista voi laajenevan valinnanvapauden myötä olla yhä olennaisempaa. Riskiryhmiin kohdennetuilla kampanjoilla voitaisiin kustannustehokkaasti puuttua havaittuihin alueellisiin terveyseroihin ja ennaltaehkäistä kroonisten sairauksien riskitekijöitä.

– Vastaavasti paikkatietoa voitaisiin hyödyntää enemmän ja paremmin sote-palveluiden suunnittelussa. Reittioptimoinneilla ja verkostoanalyyseilla voidaan selvittää palveluverkon kattavuutta ja toimipisteiden saavutettavuutta. Mobiilisovellusten kehityksen myötä osa terveydenhuollon vastaanottokäynneistä tai seurantamittauksista on mahdollista toteuttaa etänä kotoa käsin ja osa erikoissairaanhoidon konsultaatioista etäyhteyksin paikallisissa terveydenhuollon palvelupisteissä, jolloin potilaille syntyy säästöjä etenkin kaukana keskuksista sijaitsevilla alueilla, Toivakka sanoo.

Väestön ja potilaiden sosiodemografista alueellista profiilia voitaisiin hyödyntää resurssien allokoinnin apuna pitkän aikavälin hoitosuunnittelussa.

Tietojen yhteiskäytössä on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia

Terra-lehdessä julkaistussa puheenvuorossa Toivakka tuo tutkijakollegoidensa kanssa esiin uusia mahdollisuuksia, joita erilaisten tietojen yhdistäminen voisi antaa.

– Rekisteripohjaiset potilastiedot eivät sisällä tietoja potilaan elinympäristöstä. Yhdistämällä potilastietoihin paikkatietoa väestön sosioekonomisesta taustasta, liikenneverkosta ja asuinympäristöstä mahdollistetaan laajat analyysit ihmisten asuinpaikan ja terveyden välisistä yhteyksistä.

– Myös aluesuunnittelu voisi hyötyä sote-tietojen laajemmasta käytöstä. Potilastietoja voitaisiin käyttää suunnittelun vaikutusten arvioinnissa ja todentamisessa. Niiden avulla olisi mahdollista tarkastella esimerkiksi lähiliikuntapaikkojen ja -viheralueiden vaikutusta ihmisten terveyteen. Onnistuneen suunnittelun vaikutukset voivat näkyä alueellisesti mielenterveys¬ongelmien vähentymisenä tai asukkaiden painoindeksin pienentymisenä. Tällaista tietoa voitaisiin hyödyntää uudestaan suunniteltaessa tulevaisuuden asuinalueita.

Toivakka kollegoineen kannustaa maantieteilijöitä ottamaan entistä näkyvämmän roolin sote-rekisteritietojen ja paikkatiedon yhteiskäytön kartoittamisessa, soveltamisessa ja analysoinnissa.

– Tiedon ja analysointitarpeiden tunnistaminen ja uusien mahdollisuuksien havaitseminen organisaatioissa tai hallinnossa voi olla haastavaa, joten nykytila vaatii laajempaa kartoitusta. Maantieteen monipuolisuus ja holistiset menetelmät tarjoavat osaamista ja työkaluja tietojen hyödyntämiseen.

Linkki alkuperäiseen julkaisuun:
Keskustelua: Potilastieto ja paikkatieto kohtaavat. Maija Toivakka, Teppo Repo, Aapeli Leminen, Mikko Pyykönen, Tiina Laatikainen ja Markku Tykkyläinen. Terra nro 4/2018, s. 201–205.